Julkaistu Hevosenomistaja-lehdessä 5/2013
Sveitsiläinen hippologi Carl Gustav Wrangel kummasteli kirjassaan ”Das Buch Vom Pferde” silloisen suomalaisen hevosen vaatimatonta ulkomuotoa, mutta myös uskomatonta kestävyyttä, sopeutuvaisuutta ja hyviä raviominaisuuksia.
Vähemmän tunnettu, hyvin primitiivinen hevonen on suomalainen hevonen. Tätä eivät tosin halua sen maanmiehet ja kasvattajat mielellään myöntää. Jos ei ole Suomessa syntynyt, voi olla vaikea käsittää miten näihin pieniin takkuisiin veitikoihin on mahdollista ihastua.
Nämä hevoset ovat yleensä hyvin sitkeitä ja yllättävän nopeita ravissa, mutta kooltaan pieniä, harvoin korkeampia kuin 150 senttimetriä, ja vieläpä tämä vaatimaton korkeus on saavutettu leveyden kustannuksella. Myös muilta osin tämän suomalaisen ”klepperin” rakenne antaa toivomisen varaa. Niillä on usein lyhyet lavat, pitkä pehmeä selkä, lyhyt jyrkkä lautanen, laihat kyynärvarret ja pakarat, ahdas enimmäkseen pihtipolvinen takaraajojen asento ja epäsäännölliset liikkeet. Nähdäkseni eräiden hippologien risteytyssuositukset ovat varsin aiheellisia.
Lue koko artikkeli (pdf)